Muistatko vielä sen jännityksen, joka valtasi suomalaiset kodit keväällä 1985? Tuolloin katseet kääntyivät kohti Göteborgia ja Euroviisuja. Suomi oli vuosia rämpinyt viisujen häntäpäässä, ja moni alkoi jo menettää toivonsa menestyksen suhteen. Sitten lavalle astui Sonja Lumme. Hän toi mukanaan raikkaan tuulahduksen ja esitti kappaleen Eläköön elämä. Se oli hetki, jolloin suomalaiset saivat vihdoin syyn juhlaan ja ylpeyteen kansainvälisellä lavalla.
Sonja Lumme ei ollut mikään aloittelija, vaikka Göteborgin esiintyminen nostikin hänet koko kansan tietoisuuteen. Hän oli tuttu kasvo jo aiemmista Syksyn sävel -kilpailuista ja iskelmätaivaalta. Vuonna 1985 kansa kuitenkin hurmaantui tavalla, jota oli vaikea ennustaa. Sonja Lummen pirteä olemus ja tarttuva kappale toivat Suomelle vihdoin kaivatun paikan kymmenen parhaan joukossa. Se tuntui tuolloin suoranaiselta ihmeeltä monelle suomalaiselle, joka oli tottunut pettymyksiin viisuillan päätteeksi.
Monet muistavat varmasti sen ajan tunnelman. Kotona viritettiin c-kasetti nauhoittamaan lähetys, ja perheet kokoontuivat television ääreen jännittämään tuloksia. Sonja Lumme edusti tuota aikaa täydellisesti. Se oli vuosikymmen, jolloin Dingo-hysteria valtasi nuorison, mutta iskelmä ja Euroviisut yhdistivät edelleen koko kansan. Kun ääniä laskettiin, Sonja Lumme nousi rankingissa ylös, ja tunnelma kotikatsomoissa oli suorastaan sähköinen. Se oli suomalaista musiikkihistoriaa parhaimmillaan.
Silti menestyksen hinta oli usein kova. Julkisuus painoi, ja kiireiset keikkakiertueet tanssilavoilla veivät voimia. Sonja Lumme on vuosien varrella kertonut avoimesti siitä, mitä tapahtui kirkkaiden valojen sammuttua. Musiikkimaailma ei ole aina pelkkää juhlaa, vaan se vaatii kovaa työtä ja henkistä kanttia. Sonja Lumme selvisi tästä kaikesta ja säilytti paikkansa suomalaisten sydämissä vuosikymmenten ajan. Hänen kykynsä heittäytyä ja säilyttää aitous on tehnyt hänestä yhden arvostetuimmista laulajistamme.
Kun katsomme tänään taaksepäin tuohon vuoteen 1985, näemme muutakin kuin pelkän laulukilpailun. Näemme ajan, jolloin Suomi alkoi uskoa itseensä myös musiikin saralla. Sonja Lumme oli tuon murroksen keulakuva. Hänen esiintymisensä Göteborgissa muistutti meitä siitä, että joskus pieni maa voi yllättää koko Euroopan. Vielä tänäkin päivänä, kun kuulemme kappaleen Eläköön elämä, moni meistä palaa hetkeksi tuohon iltaan. Muistatko sinä, missä olit silloin, kun Suomi nousi viisukartalle?